Turvaton maailma

Turvallisuus on tämän päivän esille nostama tunne. Kauhajoella tapahtuneet koulusurmat järkyttävät varmasti jokaista suomalaista. Omaisiaan surmissa menettäneet eivät tule unohtamaan tätä päivää koskaan.

Edellisistä koulusurmista ei ole kulunut vuottakaan. Näin pienen pojan äitinä tulee väistämättä mieleen, mihin tämä maailma on oikein menossa? Ovatko tällaiset tapahtumat mitenkään estettävissä? Tapahtumat viittaavat vahvasti mielenterveysongelmiin. Moni taho onkin tänään todennut, että nuorten mielenterveyden hoitoon on vihdoinkin panostettava. Tämä asia on ollut useissa kunnissa retuperällä.

Suuri kysymys on kuitenkin se, kuinka mielenterveysongelmista kärsivät lapset ja nuoret pystytään tunnistamaan ja ohjaamaan hoidon piiriin. Mielen terveys, kuten sanasta kuuluu, ei tule esille ulkonäköä katsomalla, opettajat ja vanhemmat voivat usein olla täysin tietämättömiä nuorten ongelmasta. Tällaisiin ongelmiin voi olla vaikeakin puuttua tai niitä ei edes haluta huomata.

Voiko lastemme maailmankuva ja oikeuskäsitys vääristyä nykypäivänä niin paljon, että kaikki tänään tapahtuneen kaltainen koetaan jännittäväksi? Toivottavasti omien lastemme ei tarvitsisi esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua elää maailmassa, jossa koulusurmat ovat arkipäivää, eivätkä enää järkytä ketään.

Turvallisuus on yksi ihmisen perustarpeista. Tänään se sai yhden kolauksen. Yhteiskunnassamme on entistä enemmän panostettava kansalaisten turvallisuuteen. Järjestelmän, kuten poliisin ja terveydenhuollon, on toimittava - niihin tulee panostaa, avun on oltava lähellä. Myös meidän jokaisen on syytä pysyä valppaana, me voimme itse luoda turvallisuutta lähellämme oleville!

Turvattomassa maailmassa turvalliset ihmiset lähellä ovat tärkeitä.