Pikkulapsen äiti on työelämässä valintojen edessä

Pienen lapsen vanhemmuuden ja työelämän yhdistäminen herättää ajoittain keskustelua. Suomessa hyvin monet pienten lasten äidit ovat mukana työelämässä. Lasten hoito on voitu järjestää monella tapaa: kunnallisessa päivähoidossa tai perhepäivähoidossa, yksityisellä sektorilla kodin ulkopuolella tai hankkimalla kotiin lapselle hoitaja. Osa perheistä onnistuu vuorotyön ansiosta hoitamaan lapsensa kotona. 

Olen itse aina kuvitellut työ- ja perhe-elämän yhdistämisen olevan ihan yksinkertaista. Yksivuotiaan lapseni aloitettua päiväkodissa, olen joutunut yhden jos toisenkin kerran miettimään, miten missäkin tilanteessa toimitaan. Suurimman pohdinnan paikan itselleni on aiheuttanut lapsen sairastuminen.

Tänään olin juuri ehtinyt ajaa reilun puolen tunnin mittaisen matkan työpaikalleni Helsinkiin, ja aloittanut työt, kun päiväkodista soitettiin, että poikani on sairaana. Näitä päiviä on ollut todella runsaasti ja lapsen sairauden takia poissaoloja on ehtinyt jonkin verran kertyä, vaikka olemmekin jakaneet näitä päiviä mieheni kanssa.

Itselle työntekijänä ja varsinkin esimiestyössä olevana tämä aiheuttaa usein runsaasti stressin ja huolen aiheita. Työasiat on pakko järjestää jotenkin ennen kotiin lähtöä. Ja sen jälkeen on löydettävä vielä paikka, josta saa hankittua sairaslomatodistuksen työpaikalle.

Monelle pienen lapsen äidille, joka tekee vuorotyötä, voi erityisesti syrjäseudulla asuvana, jos lähellä ei ole vuorohoitoa tarjoavia päiväkoteja, aiheutua huolta hoidon järjestämisestä. Omassa perheessäni riittää, että päiväkoti on avoinna aamukuudesta iltakuuteen. Työssä on silloin tällöin tilaisuuksia, joissa vaaditaan työskentelyä ilta-aikaan. Tällöin perheen sisäisesti on pystyttävä löytämään sopivat hoitoratkaisut.

Osa vanhemmista, ainakin keskustelupalstojen mukaan lähinnä äideistä, kokee, että työelämässä työkaverit ja esimies eivät ymmärrä poissaoloa lapsen sairauden vuoksi. Tämä on huolestuttavaa. Mielestäni perheillä tulee olla valinnanmahdollisuus lastensa hoidon järjestämisen suhteen. Varsinkin hoitoalalla, kun työvoimasta alkaa olla jo suuri pula, uskoakseni pienten lasten äidit otetaan ilomielin mukaan työelämään.

Jokainen meistä tietää, että päiväkotitaivaltaan aloittava pikkulapsi ei tule välttymään sairauksilta. Siihen kannattaa jokaisen työelämään lähtevän äidin ja isän asennoitua jo valmiiksi.

Ainakin huomaan itsessäni tapahtuneen selkeän asennemuutoksen: nyt teen työtä lapsen ehdoilla. Silti en usko työtehoni heikentyneen ja uskon jopa, että lapsen myötä olen kehittynyt myös monissa asioissa.

Joissain valinnoissani joudun laittamaan perheen ja lapsen edun työpaikan edun edelle. Pidemmällä tähtäimellä lapsen edun ensisijaisuus on kuitenkin koko yhteiskunnan etu!