Uusi alku ja uudet ihmiset?

Viikonlopun aikana Keskustan koko johto uusiutui entistä varapuheenjohtajaa Tuomo Puumalaa lukuun ottamatta. Henkilövaalin tulos oli itselleni suuri pettymys.

Jo melkeinpä edellisestä puoluekokouksesta saakka Keskustaa on vaivannut sisäinen loanheitto. Aikaisempaa puoluesihteeri Jarmo Korhosta on tarkoituksellisesti mustamaalattu ja syytetty melkein kaikesta mahdollisesta. Kaikkia puolueita koskettava, Keskustan Timo Kallin alulle saattama vaalirahajupakka on näkynyt medioissa ja suurimman vastuun siitä on joutunut kantamaan Keskusta. Kaikkein raskaimman vastuun aiheesta harteilleen ottanut Jarmo Korhonen saatiin nyt ulos puoluesihteerin paikalta. Puolueen varapuheenjohtajissa istuneista, yhtä suuressa vastuussa asiasta olleet ja asioista päättämässä olleista Paula Lehtomäki ja Tuomo Puumala ovat siirtäneet itsensä asian ulkopuolelle. Viimeistään, kun Keskustan jäsenkortit oli postitettu, paljastui iso osa keskustapiirien työntekijöistä ja poliitikoista vastuunpakoilijoiksi. Oli Jarmo Korhosen vika, kun jäsenkortteja postitettiin ties kelle, vaikka syyhän oli piirien päivittämättömissä jäsenlistoissa.

Useampikin nyt valitusta puoluejohdosta toitotti kampanjansa aikana uutta alkua. Suurimmaksi osaksi sillä tarkoitettiin puhdistusoperaatiota eli ainakin puoluesihteeri Jarmo Korhosen saamista ulos puolueesta. Sen kummempaa sisältöä uudelle alulle kukaan ei pystynyt kertomaan. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mikä se suuresti toitotettu uusi alku on. Moni myös korosti puolueen yhtenäistämistä. Samalla kuitenkin samat ihmiset keskittivät kaiken voimansa vaalikampanjassaan niin Jarmo Korhosen, puolueen työntekijöiden kuin ehkä myös ison joukon puolueaktiiveista rökittämiseen ja mollaamiseen. Ainakin ”puolirikollisilla” tarkoitettaneen kaikkia edellä mainittuja. Kampanjan aikana levitetty loka tuskin kovin nopeasti unohtuu puolueaktiiveilta, itse en ainakaan sitä pystyne koskaan unohtamaan. Helsingin Sanomatkin kertoi jutussaan, että Keskusta on jakautunut pahasti eri klikkeihin ja se pitänee paikkansa.

Uusi puoluejohto on sekä politiikaltaan että arvomaailmaltaan huomattavasti yhtenäisempi kuin aiempi puoluejohto. Aiempi puoluejohto kuvasi ehkä paremmin Keskustan kannattajakantaa, kun taas uudessa puoluejohto kuvaa ajattelutavaltaan ehkä vain toista Keskustan kannattajapuoliskoa. Uudelta puoluejohdolta toivottiinkin joissakin lausunnoissa yhtenäisyyttä, ja tämä taisi toteutua. Keskustan jäsen- ja kannattajakuntaa johdon ajattelumaailma ei kuitenkaan edustavasti edusta. Muun muassa Paavo Väyrynen oli puoluekokouspuheessaan huolissaan Keskustan vanhan peruskannattajakunnan kadosta perälaudan vuotaessa. Viimeistään puoluekokouksen jälkeen olen itsekin tästä huolissani. Uuden puoluejohdon myötä voidaan ehkä saada uusia jäseniä, mutta toisaalta suurena pelkona on esimerkiksi vanhojen jäsenten ja äänestäjien liukeneminen perussuomalaisiin ja sosialidemokraatteihin. Ehkä uuden alun perään voisikin lisätä myös uudet ihmiset. Uudelle puoluejohdolle ehkä kävisikin, että myös jäsenkunta vaihtuisi enemmän heidän haluamaansa suuntaan.

Viikonlopusta jäi paha maku suuhun. Vaikka moni ”hävinnyt” kommentoikin puheenvuorossaan, että nyt pulinat pois, uskallan tästä olla eri mieltä. Ainakin yksi varapuheenjohtaja ja puoluesihteeri saivat mandaattinsa arvostelemalla ja mollaamalla aikaisempia puolueen toimijoita tosi rumalla tavalla, käyttämällä mediaa oman likaisen sanomansa esilletuontiin ja irrottamalla itsensä kaikesta vastuusta. Mielestäni puoluekokousedustajien äänestyskäyttäytyminen antoi hyväksyntänsä samalla tällaiselle käyttäytymiselle, joten puoluejohdon esimerkin turvin mielestäni kaikenlainen arvostelu ja kriittinen suhtautuminen olkoon sallittua. Puolueen yhtenäisyys on hyvä tavoite, ja sitä kohti voidaan yrittää pyrkiä, mutta kovaa työtä se tulee vaatimaan. Mielestäni puoluejohdon on nyt ansaittava puolueväen luottamus, koska ovat itse luottamuspulan aikaansaaneet!