Eduskuntavaaleista on kaksi kuukautta ja uusi hallitus on astumassa virkaansa. Yli kahdeksan vuotta valtaa käyttänyt Keskusta on aloittamassa oppositiotaivaltaan yhdessä Perussuomalaisten kanssa. Suomen poliittinen tilanne on asettunut näin normaaliuomiinsa.
Eduskuntavaaleista on kaksi kuukautta ja uusi hallitus on astumassa virkaansa. Yli kahdeksan vuotta valtaa käyttänyt Keskusta on aloittamassa oppositiotaivaltaan yhdessä Perussuomalaisten kanssa. Suomen poliittinen tilanne on asettunut näin normaaliuomiinsa.
Nyt on aidosti oikea hetki pohtia syitä siihen, miksi Keskusta hävisi eduskuntavaalit. Tärkein ja olennaisin syy vaalitappioon on siinä, että Keskustalla on paitsi aate, mutta myös moniarvoisuus hukassa.
Puolueen johtoeliitti on hallitusvallan vuosina ajanut politiikkaa, joka ei ole ollut jäsenten näköistä. Hyviä esimerkkejä ovat verokevennyspolitiikan kyseenalaistamaton kannattaminen ja jätevesiasetuksen jääräpäinen eteenpäin vienti jäsenistön näkemysten vastaisesti. Jos puolueen johdossa tai aktiiveissa on ollut henkilöitä, jotka ovat aidosti uskaltaneet tuoda kentän näkemyksiä esille, heidät on aktiivisesti vaiennettu tai heidät on pyritty sysäämään syrjään. Ministeriauton takapenkillä ja eliittiavustajien keskellä ovat tavallisen keskustalaisen arjen huolet unohtuneet. Keskustalle vaalitappio on hyvä opetus siitä, että valta ei tässä maassa tule avustajilta, eduskuntaryhmältä tai puolue-eliitiltä, vaan se tulee kansalta. Perussuomalaiset ansaitsivat voittonsa tästä syystä.
Keskustan vahvuus on yli sata vuotta perustunut siihen, että sen politiikassa ja johtohenkilöissä ovat olleet näkyvissä kansakunnan erilaiset kerrostumat. Puolueessa on yli kymmenen vuoden ajan vallinnut kulttuuri, missä poliittisesti aktiivisia ja innokkaita jäseniä on jaettu vuohiin ja lampaisiin esimerkiksi siitä syystä, että he ovat sattuneet kannattamaan jotain tiettyä henkilöä tai ovat yhdestä poliittisesta asiasta eri mieltä. Viimeisen vuoden aikana tämä ajattelutapa on lävistänyt lopullisesti tämän kansanliikkeen. Yksi johtaja, yksi totuus, yksi asia.
Keskustan aate ja sisäinen moniarvoisuus ovat hukassa. Aatteeseen ei puhalleta uutta henkeä jalkapallojoukkue-vertauksilla tai tekemällä puoluejohdon työkirjaa. Aatepuhe vailla selkeää ja käsiin tuntuvaa sisältöä on vain tyhjien tynnyreiden kolinaa.
Keskustan pitää linjata, mitä mieltä se on asioista, mutta myös noudattaa omia periaatteitaan. Jos sivistys kuuluu kaikille kansanosille ja alueille, silloin puolue puolustaa paikallisen oppimisen edellytyksiä, alueellisesti hajautettuja ammattikorkeakouluja ja maakuntayliopistoja. Jos Keskusta haluaa säilyttää peruspalvelut, se huolehtii niiden rahoituksesta nakertamatta tulo- ja muilla verokevennyksillä valtion veropohjaa. Jos Keskusta on maaseudun ihmisten asialla, se vastustaa jätevesiasetusten kaltaisia älyttömyyksiä. Jos Keskusta aikoo päästä kaupunkeihin ja säilyttää asemansa, se hyväksyy jäsenistönsä erilaiset mielipiteet ja koostaa oman johtonsa osaavista ja toisiaan täydentävistä ihmisistä samanmielisten kaveripiirien sijaan.
Keskustan vahvuus tulee siitä, että myös mielipiteissä hyväksytään moniarvoisuus ja avoin keskustelu. Suomi on monipuolinen, alueisiin jakautunut maa, jossa asuu monenlaisia ihmisiä. Liiallinen yksimielisyys tekee Keskustasta pienpuolueen, kun ajattelevat ihmiset siirtyvät joko muiden puolueiden kannattajiksi tai kokonaan syrjään politiikasta.
Puolueessa on aina ollut eriseuraisuutta - koko historian ajan. Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet poikkeuksellisen sopuisia.No ehkä Korhonen Korhonen yritti luoda omaa linjaa, mutta sekin oli vain opportunismia.