Kurjuutta jakamassa

Eilen pidetyssä kunnanvaltuuston kokouksessa keskustelun päähuomio kohdistui tulevan vuoden veroprosenttiin. Esitykset ja äänestykset noudattivat aika lailla ennakko-odotuksia. Valtuuston vasemmalta puolen esitettiin veroprosentin korottamista nykyisestä 19,50:stä 20:een prosenttiin, kun taas oikealta laidalta esitettiin veroprosentin pitämistä nykyisellään.

Äänestyksen tuloksena veroprosenttia päätettiin korottaa 0,25 prosenttiyksikköä, mikä oli myös kunnanhallituksen esitys. Mäntsälässä tämän suuruinen veroprosentin korotus tarkoittaa kunnan kassaan arviolta noin 700.000 euron tulolisäystä.

Mielestäni tehty päätös oli oikea. Alun perin harkitsin, onko veroprosenttia pakko korottaa lainkaan. Nyt tehty 0,25-prosenttiyksikön korotus on Mäntsälän nykyisessä taloudellisessa tilanteessa hyväksyttävä.

Kunnan veroprosentti alkaa kuitenkin olla tosi korkeissa lukemissa, ja täällä Mäntsälän etelälaidalla asuvana voisi puhua melkeinpä tuossa parinsadan metrin päässä sijaitsevasta veromuurista. Tuusulassa veroprosentti on jopa 1,5 prosenttiyksikköä matalampi kuin rajan tällä puolen. Ja kun kaiken lisäksi palvelut ovat rajan tällä puolen monen mielestä heikommat, voi tämäkin tuntua epäoikeudenmukaiselta.

Veroprosentin korotus ei kuitenkaan nyt, eikä tulevaisuudessa ratkaise Mäntsälän kunnan talousongelmia. Kunnan velkamäärä on jo nyt todella suuri, ja sen määrä tulee kasvamaan edelleen muun muassa kouluinvestointien myötä.

Jos talouden ongelmien ratkaiseminen veroprosentin nostolla olisi mahdollista, talousongelmat olisi nopeasti ratkaistu. Mutta kuka haluaa puhuttavan veroprosentin nostosta vaikkapa 30 prosenttiin – tuskin kukaan.

Juustohöyläämistä on harrastettu vuosikaudet kunnassa jos toisessa. Valtion taholta kunnille on tullut jatkuvasti uusia tehtäviä, joiden hoitaminen on lakisääteistä. Kun tänäkin syksynä Mäntsälässä puhuttiin säästöjen tekemisestä, johtavista viranhaltijoista yksi jos toinenkin tuli kertomaan, että mistään ei pystytä säästämään.

Nykymaailmassa säästöjen tekeminen on juustohöyläämällä vaikeaa. Toimintojen muuttaminen ja toisella tavalla tekeminen on välttämätöntä. Muutosten tekeminen ei kuitenkaan ole helppoa, ja valtuutettuna ei valitettavasti pääse toiminnoissa niin syvälle, että olisi mahdollista arvioida, mitä voisi muuttaa tai tehdä toisin.

Mielestäni johtavien viranhaltijoiden olisi syytä ottaa toisenlaista asennetta, kuin se, että heti vastataan, ettei säästöjä ole mahdollista tehdä. Tällaisessa asenneilmastossa en halua olla korottamassa veroprosenttia vain juoksevien menojen tarpeisiin.

Asiassa voidaan ottaa huomioon vielä se, että aina kun keskustellaan taloudesta, tuodaan esille, että tilannehan on kuitenkin hyvä. Tätä ei voi muuta kuin ihmetellä. Mutta Mäntsälän valtuusto kun vetää jokaisessa asiassa eri suuntaan, tuskin yhteistä säveltä löytyy.

Arvokeskustelulle olisi kai syytä löytää tilaa. Ja oikeanlaiselle tiedolle, millaisella politiikalla päästään eteenpäin. Kunnallispolitiikka vain tahtoo valitettavasti olla sellaista, että aina astutaan jonkun varpaille. Unelmat, ihanteet ja tavoitteet yhdistettynä taloudellisuuteen eivät kai koskaan kohtaa. Kun asioita pitäisi ajatella pitkällä tähtäimellä ja rakentaa lastemme tulevaisuutta, me ajattelemme aina vain tätä päivää ja huomista.

P.S. En tarkoita enkä syytä ketään, tai vaihtoehtoisesti syytän itseäni ja kaikkia muita, mutta eikö tosiasia ole tuo edellä mainittu. Jos ajattelisimme tulevaisuutta, hyödyntäisimme tehtyjä tutkimuksia muun muassa siitä, mikä lapsille on hyväksi, ja mikä ympäristölle on hyväksi. Nyt ajatuksena on mitä maksaa, ja mitä kukin saa.