On tosiasioiden aika?

Viime aikoina on saatu usein lukea niin mielipidekirjoituksia kuin kuulla mielipiteitä, joissa kirjoittaja tai puhuja on halunnut kertoa jostain ajankohtaisesta asiasta ”tosiasioita”. Yhdestä asiasta on saatettu esittää lehtien palstoilla ihan erilaisia totuuksia – kirjoittajasta riippuen.

Niin minä kuin varmasti moni muukin on lapsena pelannut ja leikkinyt ”totta vai tarua” –leikkejä ja pelejä. Maailmassa on edelleen asioita, joissa on olemassa yksi totuus.

Yhteiskunnallisissa asioissa sen sijaan on melkeinpä kaikissa kysymys valinnoista ja mielipiteistä – tuskin asiat tulisivat poliittisten päättäjien asialistoille, jos niissä olisi vain yksi totuus. Siksi itseäni ihmetyttää, kun asioista, joissa on olemassa monia näkökulmia ja arvotuksia suhteessa muihin asioihin, halutaan muovata oma mielipide aiheesta tosiasiaksi. Asioista keskustellaan edelleen lapsuusleikkien totta vai tarua –linjalla. Yhä useammin huomaan tämän saman ilmiön toistuvan, ja siksipä suhtaudunkin erittäin suurella kriittisyydellä tosiasioiksi väitettyihin seikkoihin.

Tällaisiksi asioiksi voi listata Mäntsälässä niin lentokentän YVA-selvitysasian kuin koulujen lakkauttamiskeskustelun. Valtakunnan tasolla samaan sarjaan voidaan ehkä liittää keskustelu ydinvoiman lisärakentamisesta.

Puuttuuko tämän päivän ihmisiltä kyky keskustella asioiden hyvistä ja huonoista puolista? Onko asioista mahdollista olla perustellusti eri mieltä ja argumentoida asioista? Onko nykyään enää mahdollista säilyttää ystävyys-, toveruus- tai kumppanuussuhteita, jos ”osapuolet” ovat jostakin asiasta eri mieltä?

Ymmärrän, että jotkut asiat saavat meidät kiihdyksiin, jopa raivoihimme – jotkut taas saavat meidän onnesta ymmyrkäisiksi. Silti ymmärrän myös sen, että todennäköisesti aina on ihmisiä, jotka ovat eri mieltä jostakin asiasta kanssani, vaikka olisin tästä asiasta itse innoissani.

Ja yhä useammin päätöksentekijänä on sellaisen valinnan edessä, jossa valittavana on kaksi huonoa vaihtoehtoa – silloin ei voi enää valita, äänestääkö ”totta” vai ”tarua”.

Oma mielipide on useimmiten kuitenkin vain oma mielipide, eikä se muutu totuudeksi, vaikka itse niin haluaisimme! Pidetään kiinni omista mielipiteistämme, mutta ei julisteta niitä ainoina totuuksina.