Mikä maksaa ja mistä kannattaa maksaa?

Kuntien ja kuntayhtymien taloudet ovat tiukilla, minkä on jokainen asioita seuraava veronmaksaja huomannut. Suurimmaksi syyksi huonoon tai tappiolliseen taloustilanteeseen löytyy usein lähes puhujasta riippumatta erikoissairaanhoito ja sen aiheuttamat kustannukset. Vaikka asiassa voi euromääräisesti olla perää, onko todellisuudessa kyse sellaisesta asiasta, josta löytyy löysää?

Syyllistä etsittäessä syyllinen on usein helpompi löytää kauempaa, sellaisesta suunnasta, joka on etäämpänä itsestä. Kunnallispäättäjienkin on helppo osoittaa syyt asioihin, joihin he eivät itse pysty vaikuttamaan, jottei tarvitse tehdä sellaisia päätöksiä, jotka koskettavat isoa joukko kuntalaisia lähempänä.

Erikoissairaanhoidon kustannuksista puhuttaessa on muistettava asian inhimillinen puoli. Nuorimman lapsemme synnyttyä hänellä epäiltiin aortan ahtaumaa, joka olisi vaatinut leikkauksen Helsingissä ja erikoissairaanhoitotasoinen seuranta olisi jatkunut koko eliniän. Onneksi epäily osoittautui vääräksi ja saimme huokaista helpotuksesta. Pian tämän kokemuksen jälkeen törmäsin jälleen uutiseen Suupohjan liikelaitoskuntayhtymän tappiollisesta tilanteesta, johon syynä olivat, jälleen kerran, erikoissairaanhoidon kustannukset. On pakko esittää kysymys: ketä hoidetaan ja ketä jätetään hoitamatta? Kun joku läheinen sairastuu vakavasti, tuskin kukaan päättäjäkään on sitä mieltä, että jätetään hoitamatta suurten kustannusten vuoksi. Siksipä keskustelu asiasta ei koskaan etenekään syvällisemmälle tasolle.

Erikoissairaanhoidossa annetaan kehittyneintä hoitoa, missä kehityksen myötä otetaan jatkuvasti käyttöön uusia laitteita ja kalliita hoitomenetelmiä. Se ei voi olla näkymättä kustannuksissa. Parhaan tekniikan tuleekin olla käytössä. Aina ei kannata tuijottaa siihen, mikä maksaa eniten. Kannattaa panostaa siihen, mistä kannattaakin maksaa. Varmasti jokainen suomalainen on sitä mieltä. Emme kukaan valitettavasti tiedä, mistä syystä ja milloin tulemme tarvitsemaan erikoissairaanhoitotasoista hoitoa. Kun me itse tai joku läheisemme on sellaisessa tilanteessa, me tuskin kysymme, kuinka paljon tämä maksaa ja kannattaako siitä maksaa.