Helsingin Sanomien tämänpäiväisen uutisen mukaan hallitus harkitsee kotihoidontuen keston lyhentämistä vuodella. Jatkossa tukea ei enää maksettaisi kaksi vuotta täyttäneistä lapsista. Vaikka perusteluissa käytetään nimenomaan taloudellisia argumentteja, kyseessä on puhtaasti arvovalinta!
Helsingin Sanomien tämänpäiväisen uutisen mukaan hallitus harkitsee kotihoidontuen keston lyhentämistä vuodella. Jatkossa tukea ei enää maksettaisi kaksi vuotta täyttäneistä lapsista. Vaikka perusteluissa käytetään nimenomaan taloudellisia argumentteja, kyseessä on puhtaasti arvovalinta!
Uutinen ei sinänsä yllätä, koska jo kotihoidon tukea käyttöönotettaessa nimenomaan vasemmistopuolueet ovat olleet sitä vastaan. Kotihoidontuki on ollut Suomessa käytössä vuodesta 1985 alkaen.
Kotihoidon tuen käyttöönottoa edelsi taistelu lähinnä vasemmiston päiväkotilinjan ja Keskustan kotihoitolinjan välillä. Kotihoidontuki, matalasta tasostaan huolimatta, on tarjonnut perheille vaihtoehdon valita sen ja kunnallisen päivähoidon välillä. Muun muassa Liisa Keltikangas-Järvisen tutkimuksen mukaan suuret päiväkotiryhmät ovat nimenomaan alle 3-vuotiaiden kehitykselle vahingollisia.
Viime vuosina lapsiperheet ovat nimenomaan vaatineet korotusta kodinhoidontuen tasoon. Hallituksen harkitsema kotihoidontuen keston lyhentäminen on kuin isku päin lapsiperheiden kasvoja.
Samalla sen voi ennustaa tuovan kunnille entisestään vaikeuksia kasvavina päivähoitojonoina ja kustannuksina. Kotihoidontuen lakkautus tai leikkaus olisi lyhytnäköinen päätös hallitukselta ja siirtäisi maksuja vain pussista toiseen. Vaikka se vähentäisi valtion menoja, kasvattaisi se taas toisaalta kuntien menoja.
Perusteluissa korostetaan myös naisten ja miesten tasa-arvoa työmarkkinoilla. Sen, että äidit käyttävät pääosin kotihoidontukea, on kerrottu johtavan naisten syrjäytymiseen työmarkkinoilta, naisten huonompaan palkkakehitykseen ja pätkittäisiin työsuhteisiin.
Kotihoidontuen lakkauttaminen tai sen leikkaaminen ei kuitenkaan tätä ongelmaa korjaa. Niin kauan kuin vain naiset synnyttävät lapsia ja ovat vanhempainvapaalla, tulee tässä suhteessa olemaan epätasa-arvoisuutta työmarkkinoilla. Ja jo se, että vain naiset työskentelevät hoitoalalla, missä pätkäsuhteet lienee yleisimpiä, koska jokaisen puuttuvan työntekijän tilalle tarvitaan sijainen. Kotihoidontukikeskustelussa on puhtaasti kyse arvovalinnoista.
