Toissapäivänä avasin pakkauksestaan Yhteishyvän uusimman ruoka-liitteen. Viimeisellä aukeamalla oli Tropiikin suklaakakun ohje. Samantien päätin lisätä kakkuun tarvittavat ainekset kauppalistaan, että mies voi ne samalla kaupassa käydessään ostaa. Nyt kakku odottaa syöjiään jääkaapissa. Tämä ei tainnut olla ensimmäinen kerta minulle, vaikka olen aina ajatellut, ettei minusta ole leipojaksi eikä ruuanlaittajaksi.
Toissapäivänä avasin pakkauksestaan Yhteishyvän uusimman ruoka-liitteen. Viimeisellä aukeamalla oli Tropiikin suklaakakun ohje. Samantien päätin lisätä kakkuun tarvittavat ainekset kauppalistaan, että mies voi ne samalla kaupassa käydessään ostaa. Nyt kakku odottaa syöjiään jääkaapissa. Tämä ei tainnut olla ensimmäinen kerta minulle, vaikka olen aina ajatellut, ettei minusta ole leipojaksi eikä ruuanlaittajaksi.
Nuorempana en ollut lainkaan kiinnostunut ruuanlaitosta, kotitaloudesta en tykännyt koulussa oikeastaan ollenkaan. Taisinpa joskus saada kotitalouden kokeesta numeroksi kuutosen, kun en osannut kirjoittaa, kuinka perunat keitetään. Tämä on jälkeenpäin herättänyt hieman hilpeyttä kotiväen keskuudessa. Myöhemmin sain varmaan joskus poltettua nakitkin kattilan pohjaan. Kerran meinasin polttaa kotimme yrittäessäni paistaa munkkeja ja odottaessani, miksi rasva ei ala kiehua.
En tiedä, onko mikään muuttunut. Ruuanlaitto ja leivontaosaamiseni ei edelleenkään ole huippuluokkaa. Usein otankin puhelimen käteen soittaakseni äidilleni jostain ohjeesta. Nykyisin aika usein herää kiinnostus ruoka- ja leivontaohjeita kohtaan, ja en tiedä, uskonko tätä itsekään, mutta melkeinpä nautin leipomisesta silloin harvoin, kun päätän leipoa, ehkä pari kertaa kuukaudessa. Minua kyllästyttää leipoa tutuilla vanhoilla ohjeilla, joten yleensä aina teen jotain uutta, jota en ole aiemmin kokeillut. Varsinkin erilaisten kakkujen leipominen tuottaa mielihyvää. Yleensä vieraat saavat toimia koemaistajina ja tokihan se aina jännittää, kun ei itsekään tiedä etukäteen, miltä oma leipomus maistuu.
