Hurjaa liikennettä

Vietimme perheen kanssa viikonlopun mieheni kotiseudulla Etelä-Pohjanmaalla. Tunnelmat alueella olivat surumieliset tiistaina sattuneen Kauhajoen kouluammuskelun vuoksi.

Kävimme lauantaina ystäväperheen luona Alahärmässä, joka on toisella puolella maakuntaa kuin Kauhajoki. Myös siellä oli koettu surua, sillä kolme nuorta joutui perjantai-iltana auto-onnettomuuteen. Nuorisokolmikon auto oli pitkän suoran jälkeen ajautunut ojaan ja kierinyt sen jälkeen pellolla. Yksi nuorista menetti henkensä, yksi loukkaantui vakavasti ja yksi hieman lievemmin.

Nuoren elämän katkeaminen tai vakava vammautuminen pysäyttää tuntemattomankin ja herättää syviä surun tunteita.

Tuntuu siltä, että suomalaisilla maanteillä sattuu tätä nykyä enemmän onnettomuuksia kuin vuosikymmen sitten, jolloin itse sain ajokortin. Myös liikennekulttuurissa on tapahtunut suuri muutos.

Arkiaamuisin, kun ajamme Lahdenväylää mieheni kanssa Itä-Helsinkiin töihin, aamuruuhkasta löytyy vähintään yksi kiireinen kanssa-autoilija, joka rampilta tielle tultuamme liimautuu auton takapuskuriin kiinni, vaikka kuinka ajaisi suurinta sallittua moottoritienopeutta eli 120 km/h:ssa.

Kyseiset kiireihmiset painostavat takapuskurin takana mielenosoituksellisesti jonkin aikaa ja auton takakulmaa viistäen syöksähtävät ohituskaistalle ”uuden saaliin” perään. Ja auta armias, jos ohituskaistalla joku ”hituroi”, kyllä audin tai mersun takajarruvalot palavat ja ne tekevät ärhentelyliikkeitä edessä ajavalle sivuun siirtymisestä.

Tämä joka-aamuinen ”minä itte” –meininki kertoo karua kieltään liikenteen käytöstapojen rapistumisesta. Mitkä sitten voisivat olla lääkkeet näiden autohuligaanien aiheuttamien liikenneriskien, kuten myös nuorten autoilijoiden onnettomuuslukujen pienentämiseen?

Vanhempien autohuligaanien (niin mies- kuin naispuolistenkin) hillitsemiseen ei pelkällä liikenteen kameravalvonnalla vaikuteta. Kaasujalkaa hillitään parhaiten poliisin näkymisellä ja valvonnalla.

Liikkuva poliisi voisikin säännöllisesti tarkkailla ”käytöstapoja” moottoritieliikenteessä ja sakottaa holtittomasti ja vastuuttomasti ajelevia kuljettajia.

Voisikohan nuorten kuskien onnettomuusalttiutta taas hillitä 80-lätkän palauttaminen? Saadessani ajokortin vuonna 1995, se vielä kuului kalustoon. Kasikympin lätkä kuitenkin poistui vuoden 1996 alussa, joten minun tapauksessani lätkän käyttö jäi vain kolmeen kuukauteen.

Usein siinä vaiheessa, kun nuori saa ajokortin, he luulevat olevansa valmiita kuskeja. Eihän se niin ole, vaan siitä liikenteessä liikkumisen opettelu vasta alkaa. Siksi asennekasvatuksen lisäämiselle autokoulussa ja erityisesti kotona on tarvetta, sillä vanhemmat ovat nuorille roolimalleja tässäkin asiassa.