Satuin kuulemaan jo helmikuun alussa Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen radiohaastattelun liittyen lasten hoidon ongelmiin. Samasta asiasta sain lukea viime sunnuntaina Turun Sanomien nettisivuilta.
Satuin kuulemaan jo helmikuun alussa Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen radiohaastattelun liittyen lasten hoidon ongelmiin. Samasta asiasta sain lukea viime sunnuntaina Turun Sanomien nettisivuilta.
Professori Keltikangas-Järvisen haastattelusta nousi esiin todella useita ajatuksia ja kysymyksiä herättäviä asioita. Keltikangas-Järvisen tuomien asioiden arvoa korostaa niiden nouseminen esiin suuria lapsimääriä käsitelleistä tutkimuksista, eikä yksittäisten ihmisten kärjistyneistä mielipiteistä, joita saa usein erilaisista haastatteluista lukea.
Keltikangas-Järvisen mielestä alle kolmevuotiailla lapsilla tulisi olla subjektiivinen oikeus kasvaa kotona. Normaali pikkulapsi ei hänen mielestään tarvitse päivähoitoa. Professorin mukaan lapsen kehityksen kannalta lapsen olisi hyvä saada olla kotona puolitoistavuotiaaksi. Vierastamisaika eli 9-10 kuukauden ikä, jolloin äitiys- ja vanhempainlomat päättyvät, on pahin mahdollinen ikä erota äidistä.
Ryhmä voi olla riskitekijä myös puolitoistavuotiaalle. Tutkimusten mukaan liian aikainen siirtyminen liian isoon ryhmään saattaa haitata älyllistä ja kielellistä kehitystä. Jatkuva melu haittaa lapsen aivojen kehitystä. Puolitoistavuotias ei kykene solmimaan kiintymyssuhdetta kuin 3-4 ihmiseen. Perhepäivähoito tai hoitajan saaminen kotiin olisi puolitoistavuotiaalle paras hoitoratkaisu.
Kunnissa perhepäivähoitajat uupuvat raskaan taakan alle ja tilalle on vaikea löytää uusia perhepäivähoitajia. Toisaalta, lasten hoitaminen kotona voi olla perheelle taloudellisesti haastavaa kotihoidontuen ollessa mitätön ja kun kuntalisääkin maksetaan vain joissain kunnissa. Yksityisen hoitajan palkkaaminen kotiin voi myös olla kallista. Jos perhepäivähoitajia ei ole, voi ainoaksi mahdollisuudeksi jäädä lasten laittaminen päiväkotiin.
Keltikangas-Järvisen mukaan jokainen kuukausi, jonka lapsen kotonaoloa voi venyttää, on lapselle ja hänen kehitykselleen hyväksi. Eikö yhteiskunta voisi jollain lailla tukea tätä?
Tutkimusten mukaan päivähoidossa 3-4-vuotiaat oppivat jo sosiaalisia taitoja. Ihanneryhmäkoko alle kolmevuotiaiden ryhmässä on 6-8 lasta. Meillä Suomessa päiväkotiryhmät ovat muihin maihin verrattuna poikkeuksellisen suuria, ja lasten päivähoidossa viettämä aika on huomattavasti pidempi kuin muualla maailmassa.
Päivähoidon vaikutuksia selvittäneen tutkimuksen loppupäätelmä on huolestuttava. Kun tuhansia lapsia on seurattu vuosia hoitopäivän pituuden, varhaisen aloitusiän ja suurten ryhmäkokojen sekä levottomuuden on todettu olevan yhteydessä koulu- ja murrosiän ongelmiin. Tällaisia ongelmia ovat muun muassa sosiaalisten taitojen ja empatian puute, keskittymiskyvyttömyys ja tottelemattomuus.
Siksi jatkuva kiistely siitä, onko lasten hoitaminen kotona vai päivähoidossa parempi ratkaisu, tulisi lopettaa. Kaikkien eri osapuolten pitäisi yhdessä työskennellä lasten hyväksi.
Erittäin korkeatasoisia tekstejä täällä sinulla.