Koulujen alku on käynnistänyt syksyn. Samalla ovat avanneet ovensa myös erilaiset kerhot. Mekin olemme ehtineet tälle syksylle käydä jo Mannerheimin lastensuojeluliiton Kellokosken yhdistyksen perhekahvilassa Nallentuvalla sekä Tuusulan kunnan järjestämässä Vauvalassa Kellokosken perhekeskuksessa. Tulevana keskiviikkona kokoontuu ensimmäisen kerran myös seurakunnan perhekerho Hyökännummen kerhotalolla.
Koulujen alku on käynnistänyt syksyn. Samalla ovat avanneet ovensa myös erilaiset kerhot. Mekin olemme ehtineet tälle syksylle käydä jo Mannerheimin lastensuojeluliiton Kellokosken yhdistyksen perhekahvilassa Nallentuvalla sekä Tuusulan kunnan järjestämässä Vauvalassa Kellokosken perhekeskuksessa. Tulevana keskiviikkona kokoontuu ensimmäisen kerran myös seurakunnan perhekerho Hyökännummen kerhotalolla.
Varsinkin kotona lastensa kanssa oleville vanhemmille nämä erilaiset kerhot ovat hyvin tärkeitä. Niissä vanhempi saa henkisesti ”huilata” lastensa leikkiessä muiden lasten kanssa ja lelujen ollessa erilaisia kuin kotona. Vanhempi saa arkiseen aherrukseensa tukea muilta samassa tilanteessa olevilta vanhemmilta ja samalla saa juttuseuraa muilta aikuisilta. Pienten lasten kanssa väsymys ja uupumus ovat tuttuja seuralaisia. Perhekahviloilla ja perhekerhoilla on siten tärkeä merkitys vanhempien jaksamiselle.
On huolestuttavaa, että esimerkiksi 19.000 asukkaan Mäntsälässä Mannerheimin Lastensuojeluliiton osasto on pitkään ollut ilman pysyviä tiloja perhekahvilalleen. Tuusulan kunta taas on ilmeisesti aikeissa leikata perhepalveluista ja suunnittelee kai Perhekeskuksen lopettamista kokonaan. Tällöin myös Kellokoskelta loppuisivat kaikki perheille suunnatut kahvilat ja kerhot. Toivottavasti Tuusula tulee tässä ainoastaan näennäissäästöjä aikaansaavassa asiassa järkiinsä.
Kuntien taloustilanteen ollessa tiukka, on helppo leikata kaikista sellaisista palveluista, jotka eivät ole lakisääteisiä. Samalla tehdään helposti päätöksiä, jotka pidemmällä tähtäimellä tuottavat enemmän kustannuksia. Esimerkiksi äitien uupumus ja masennus eivät ole mitenkään harvinaisia oireita. Jos niistä tulee hoitoa vaativia, silloin ovat kunnat jälleen maksajina. Kunnissakin olisi nyt vaikeina aikoina tärkeää nähdä kauas.
Suomessa on laki subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, mikä takaa kaikille alle kouluikäisille lapsille päivähoitopaikan. Myös minulla ollessani äitiyslomalla olisi oikeus laittaa vanhempi lapseni päivähoitoon, mutta koen, ettei minulla ole siihen tarvetta, vaikken äitiyslomalla ollessani saa edes kotihoidontukea. Jokainen tietää, että päivähoidon järjestäminen on kallista kunnille, joten mitättömällä kotihoidontuella kotonaan lapsia hoitavat vanhemmat säästävät ison tukun kunnan rahoja. Valitettavasti nämä keskustelut eivät kohtaa, koska kunnissa ei päätetä päivähoito-oikeudesta, mutta perheiden ei-lakisääteisistä palveluista niissä päätetään.
